Limu oli aamulla heti känkkis, voipi olla että johtuu tosta kortisonista, voi joskus kuulemma vaikuttaa mielialaankin. Ruokahalu on edelleen hyvä, aamulla meni pestopastaa ja lounaalla lihapullia ja ranskalaisia. Nyt mutustaa karkkeja kun on kerran lauantai ja siten myös karkkipäivä. Täällä osastolla on viikonloppuisin rauhallista ja leppoisaa kun väkeä ravaa vähemmän. Vanhemmatkin vaihtuu, kun arkivanhemmat menee viikonlopuksi usein kotiin ja viikonloppuvanhempi tulee tilalle, varsinkin jos perheessä on muita lapsia. Monet on tosin molemmat täällä viikonloppuisin.
Luin uudestaan kirjan jonka sain heti ekana päivänä. "Lasten leukemiat" on hyvä ja valoisa kirja vaikeasta aiheesta huolimatta. Onneksi on SYLVA ry. ja muista tukijärjestöjä, kyllä tässä muuten olisi aika hukassa.
Oli mukava lukea kirjaa nyt, kun tuntui että ymmärsi ihan eri tavalla kun siinä ekan parin päivän shokki- ja koomavaiheessa, eihän niistä päivistä juuri mitään muistakaan. Limulle luin edellispäivänä kirjan "Veeti ja kiusankappaleet", jossa Veeti-poika sairastuu leukemiaan. Limu kuunteli sen ihan mielellään, mutta musta tuntuu että käsittelee nyt asiaa omalla tavallaan päässään ja ehkä sitten luetaan kirja uudestaan ja jutellaan siitä lisää. Muutenkin Limulla on asiat ok, veriarvot on sitä mitä pitääkin hoidon tässä vaiheessa. Ensi viikon torstai on jännittävä päivä kun saadaan ekoja tietoja hoitovasteesta. Toinen tärkeä päivä on sit päivä 28, jolloin saadaan taas lisää tietoa siitä miten hoito puree.
Yleensäkin täällä ei kyllä kannata tehdä mitään pitkälle tulevaisuuteen meneviä suunnitelmia vaan helpointa on mennä ihan vaan yksi päivä kerrallaan. Kai se ylipäänsä soveltuisi kenelle tahansa elämänohjeeksi, mutta käytännössä sitä ihminen vaan ajattelee niin vain pakon edessä, niin kuin me nyt.
Valoisa päivä on, kävin kävelyllä tossa meren rannassa, ihan vaan 20 minuuttia. Tuntuu ettei kauheasti jaksa rehkiä. Joogannut olen tässä huoneessa Limun leikkimatolla muutamana päivänä ja se on tehnyt hyvää.
Limu katsoo DVD:ltä "Virran viemää" ja kohta tulee Oncoviniä suoneen. Koomisia juttuja täällä tapahtuu ihan joka päivä, sitcom-ainesta, yks päivä pissatin Limua vähän huolimattomasti ja pissat meni lattialle, paidalle ja housuille. Limun mielestä mä voisin jättää pissaamisen hoitamisen hänelle ja isälleen. Äiti kun on ihan urpo, paitsi silloin kun on joku hätä. Mutta jees, uuteen päivään taas, aurinkokin paistaa. Terkkuja Limulta, hää on aivan suloinen. Känkkis meni ohi ruoalla, karkilla, pleikalla, DVD:llä ja tietty haleilla ja pusuilla, hyvä niin. A-M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti