Illuusio normaaliudesta. Paistoin lettuja osaston keittiössä. Tuoksu leijaili keittiöstä käytävälle ja sain nopeasti seuraa. Juttelin muutaman uuden vanhemman kanssa siitä, miten helppoa täällä osastolla on olla ja toisaalta miten vaikeaa ulkopuolella on. Asiat jotka ennen olivat tärkeitä tai olennaisia eivät ole sellaisia enää. Itselle naistenlehtien otsikot ovat täyttä hepreaa, ihan kuin en enää ymmärtäisi, että liikakiloista tai rypyistä murehtiminen voi todellakin tuoda joillekin sisältöä elämään. Voihan tää olla tietysti jeesusteluakin tai ainakin ohimenevää, mutta tällä hetkellä todellisuutta. No juteltiin kumminkin ja musta huumori kukki. Sellaista täällä on.
Limulla on ollut hyvä päivä. Pestopastaputki jatkuu mutta lisäksi meni äsken 4,5 lettua mansikkahillolla (!). Paino onkin ollut laskussa, että josko sille nyt tulisi stoppi. Huomenna aamulla pitää ollakin ravinnotta kun huomenna laitetaan sytostaatteja selkäydinkanavaan nukutuksessa, lauantaina on sitten vuorossa toinen kierros Oncovin -nimisiä sytostaatteja (tai ainakin sinne päin). Hihitytti kun yksi vanhempi kysyi, että "olenko alalla?" kun luettelin ulkomuistista Limun lääkecoktailin ja sytostaatit. Vastasin, että en ja että olen vaan kärsinyt tekemisen puutteesta. Sen takia tätä blogiakin kirjoitan. Mutta hei, tärkein meinasi unohtua, Limun tukka on nyt muutaman millin siili. Pistettiin tukka lyhyeksi ennen kuin se lähtee kumminkin. Hyvin sopii hurmuri-Limulle, naistennaurattajien sukuahan tuo selvästi on. Nyt iltahommiin. Huomiseen. A-M
PS: Ostan ehkä Urpon ja Turpon DVD:n, ne on musta suloisia. Jeps.
Urpo ja Turpo ovat huippuja, suosittelen!! Tsemppiä teidän pikku siili-tukalle!
VastaaPoista