Vauhtii ja VIPpei

Tänään on ehditty jo vaikka mitä. Aamulla tehtiin normaalit hommat ja pelattiin, iltapäivällä oltiin sitten seikkailulla Meikussa. Mentiin tunneleita pitkin pyörätuolilla pään luustokuvaukseen. Limulla oli sellainen suojamaski kasvoilla kun jouduttiin matkalla naamatusten monen ihmisen kanssa. Aika kivasti ihmiset väisti, mutta tunsin tietenkin nahoissani myös ihmisten tuijotuksen ja säälin. Pulipää pikkupotilas pyörätuolissa mustine silmänaluksineen ei tietystikään ole mikään hilpeä näky ja kun naamalla on vielä maski niin kyllähän sitä katseita tulee.

Itse kuvaus meni lopulta ihan ok, vaikka siinä pitikin olla ihan paikallaan ja purra sellaista tikkua hampaiden välissä. Limua kyllä pelotti, mutta sitten kun sanottiin, että jos ei tällä kertaa onnistu niin joudutaan tulemaan uudestaan, niin Limu oli ihan paikallaan ja saatiin hyvät kuvat. Ei voi kuin ihailla reipasta poikaa. Luustokuvauksen jälkeen oltiin vatsaultrassa ja sitten päästiinkin tänne huoneeseen relailemaan. Nyt Limu pelaa Wii:tä, taitaa olla Mario Kart meneillään. Lego Star Wars onkin kohta pelattu läpi.

Keskiviikkoisin osaston lapset pääsevät nauttimaan yksityisen lahjoittajan järkkäämästä McDonalds -ateriasta. Hoitaja käy iltapäivällä kysymässä että mitä lapselle saisi olla ja sitten kuuden maissa illalla ateria tulee ihan huoneeseen toimitettuna. Limusta se on tietysti tosi kivaa. Muutenkin täällä on kauheasti kaikkea, mitä tahansa lapsi haluaa syödä, niin sitä saa. Täällä on sellainen erityistoivomuslista, jolta voi valkata ja toivomuksen mukaista ruokaa saa sitten seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Toisaalta lapsille maistuu niin huonosti ruoka, että onhan se pakkokin olla vaihtoehtoja.

Ulkona oli aivan mahtava ilma kun kävin Hietsussa kävelyllä. Raitis ilma teki hyvää tunkkaiselle päälle. Vaikka ulos on vaikea lähteä niin olo on paljon parempi kun tulee takaisin. Näin reissullani VIP-lenkkeilijänkin. Ulkoministeri se siellä hyväntuulisena pinkoi. Ihailin syksyistä Helsinkiä ja merta. Mielikin jotenkin lepäsi ja tein parhaani ajatellakseni vain ja ainoastaan positiivisia ajatuksia. Se ei ollut kauhean vaikeaa kun Limu on ollut hyvällä tuulella ja koska ihana serkkuni tuli katraineen Oulusta auttamaan äitiä ja pitämään seuraa Eemelille ja Aislingille ja lisäksi lupasivat vielä auttaa laittamaan taloa myyntikuntoon. Aivan superkiitollinen olen kaikille avusta. Nyt taidan uskaltautua lukemaan uusinta Oliviaa. Voi olla että ekan jutun kohdalla olen jo taas ihan että huhhuh, mutta voi olla että innostun jostain. Toivossa on hyvä elää. Harvinaisen totta. Nymmäämeen. A-M

PS: Kävin laittamassa ripset ja kulmat eilen. Rajansa valjuudellakin. Hehe.