Hirviöäiti tai sitten ei

Luemme Limun kanssa melkein joka ilta kirjan "Vesta-Linnea ja hirviöäiti". Musta Vesta-Linnea on ehkä omituisin kuulemani tytönnimi. No joka tapauksessa jostain syystä Limu tykkää kirjasta kuin hullu puurosta. Kirjassa Vesta-Linnean äiti vetää herneen kunnolla nenään ja lopussa sitten äiti ja tytär sopivat riitansa. Kaikki lähtee liikkeelle sukkahousuista, mistäs muusta. "Kaikkihan me tiedämme, että ne menevät makkaralle". Kirja on aika liikkis ja tarina muistuttaa kovasti mun ja Aislingin yhteenottoja, ehkä Limu siitä siksikin tykkää. Yhtenä aamuna tosin totesi että oli nähnyt unta hirviöäidistä ja viime yönä oli nähnyt sitten unta sukkiksista. Ja ne oli menneet ihan makkaralle, ja se oli ollut kauheeta. Lisättäköön tähän, että muistaakseni Limulla ei ole koskaan ollut sukkiksia jalassa.

Tossa äsken vähän jutskailtiin ja kyselin, että olenko mä sellainen hirviöäiti. Limu nauroi vähän vaivaantuneena ja sanoi, että ei kun sä olet ihan tavallinen äiti. Ehkä kauneinta mitä olen kuullut vähään aikaan. Lapsella on siis selkeästi standardi tavallisesta äidistä (toivottavasti sellaisesta pullantuoksuisesta) ja mä täytän ne standardin vaatimukset, jee.

Limu myös tietää jo kaiken hoitotoimenpiteistä, tosin verenpaineen mittaus on kyllä veren painon mittausta, mutta onks sen nyt sitten väliä. Neuvoi tossa Angelalle että miten se veren paino pitää mitata, kun Angelalla taisi olla joku juttu jotenkin väärin päin. Voi olla että väärin päin oli saturaatiomittari, senkin Limu varmaan osaisi itsekin laittaa varpaaseensa. Pikkuvanha poika meillä kohta. Ja pleikka-addikti. Voidaan ehkä hakea Limulle duunia pelien testaajana.

Mä lähden tästä kohta käymään töissä Vaaralassa, omituiselta tuntuu. Vien sairauslomatodistuksen ja tapaan Satua, joka on kiitettävästi tehnyt omat ja mun hommat. Ihanaa kun tietää että asiat sujuu ja voi itse keskittyä olennaiseen. Olemaan siis se ihan tavallinen äiti ja tarvittaessa myös se hirviöäiti.

Olen taas tänäänkin monesta asiasta kiitollinen. Eilen just mietin, että on hienoa ja upeeta ja helpottavaa, että mistään maailmankolkasta ei löydy parempaa hoitoa kuin täältä ja me ollaan juuri täällä saamassa sitä hoitoa. Olemme aikaisemminkin maksaneet veromme mukisematta, mutta nyt olemme suurella ilolla juuri suomalaisia veronmaksajia. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. A-M