Vaikeeta on. Sairaalassa on helppo olla kun toi mukselo on koko ajan silmien alla, mutta kaikkialla muualla onkin sitten vaikeempaa. Eilen olin Akateemisessa Kirjakaupassa kuluttamassa aikaa kun Aisling oli treeneissä, enkä viihtynyt siellä yhtään. Nyhjötin lääketieteen osastolla ja luin veritaudeista ja leukemiasta kertovia julkaisuja. Onneksi en ostanut yhtään niistä vaan sen sijaan kirjan "1001 children's books you should read before you grow up". Tänään olin Karkkilassa hoitamassa pakollisia hommia ja moikkaamassa äitiä, Eemeliä ja Aislingia. Auto-Kehän kahviossa meinasin vetää herneen nenään kun myyjä ei meinannut suostua myymään mulle 1,50 maksavaa pullaa 1,40:llä (pankkikortti ei käynyt ja kaivoin viimeiset pennoseni käsilaukun pohjalta). Oli aikä lähellä. Olisi tehnyt mieli karjua "Mun lapsella on leukemia ja se on sairaalassa, ja sä nipotat kymmenestä sentistä. Hanki elämä ja hanki s****na se pankkikorttimasiina!" Mut mä vaan laahustin pullani kanssa pöytään ja olin vaan ihan hiljaa.
Ja jeps talo on nyt myynnissä, syynä yksinkertaisesti se, että Karkkilasta käsin ei voi käydä hoidoissa täällä Lastenklinikalla. Tästä taloprojektista kerron vielä sitten lisää kun asia etenee. Oli tietysti toisaalta mukavaa tehdä normaaleja hommia kotona, mutta kuitenkin jossain sydämen pohjalla kaihersi. Tätähän tää tulee oleen, aina on väärässä paikassa. Onneksi mummi pitää hyvää huolta Ässästä ja Emiliosta.
Nyt sitten olen vihdoin täällä Limun luona, siksi blogikin näin myöhään. Limulla kaikki ok. Suussa on vähän limakalvovaurioita, eikä ruoka oikein maistu. Painokin on vähän pudonnut, pitäisi syödä enemmän. Kannoinkin kaupasta kaikkia herkkuja, toivottavasti joku maistuu. Limu pelailee Batmania ja kohta katsotaan yhdessä joku "perhe-elokuva" (vink vink, tämä on meidän perheen sisäinen vitsi, jonka tietävät ainakin äiti ja Mikko, ehkä Leenakin on asiasta kuullut...). Huomisen olen ihan vaan täällä sairaalassa. Perjantaina on luuydinpunktio (kotoisasti LYPpi), josta saadaan vähän osviitttaa siis hoitovasteesta. Kaikki peukut ja varpaat siis pystyyn. Kiitos. Terkkuja täältä osaston 10 rauhasta. Tää tuntuu kodilta. Laitostumisen ensi oireita-ko? Huomiseen murut. A-M
Kurjaa mutta ymmärrettävää toi talon myynti kuvio. Niinkuin olit jo aiemmin kirjoittanut ajanlasku alkoi alusta. Mikäli tarvitsette muutto/remontti/lasten kanssa seurustelu tai muuta jeesiä niin olemme käytettävissä. Älkää epäröikö soittaa.
VastaaPoistaOnnea kovasti LYPiin.
Voimia Ansku. Olen lukenut blogiasi vain kerran, koska meillä ympärillä paljon murheuutisia ja olen ihan hauraana. Ajattelen paljon tilannettasi ja mietin, miten voisin auttaa. Haluaisitko rauhallisen joogatunnin, tulisinko pitämään sulle pitkän rentoutuksen?
VastaaPoistaReiKiä teille perjantaille ja muulloinkin!
Eipä voisi olla enempää pahoillaan teidän tilanteesta :-(
VastaaPoistaMuistathan että ollaan avuksi jos vain sitä tarvitsette.
Kiitos Leena. Ihanaa kun olette olemassa.
VastaaPoistaKiitos Mia, olen yrittänyt joogailla myös täällä sairaalassa. Joku päivä ehkä kyllä voisin ottaa tarjouksesi vastaan, eli palataan asiaan.
Kiitos Suvi, musta on helpottavaa jo sekin, että tiedän, että olette hengessä mukana.
Ja Mia: Kurjaa että teillä on paljon murhetta. Tsemppiä ja voimia myös teille päin.
VastaaPoista