Kukkakaalikorvat

Hemmetti. Se ettei tiedä kaikkea on täällä siunaus. En esimerkiksi ennen eilistä tiennyt, että trombosyyteistä (verihiutaleet) voi saada järkyttävän voimakkaan allergisen reaktion. Juuri kun ehdin hehkutella blogissa että on ollut hyvä päivä niin Limun korvat muuttuivat punaisiksi ja samantien koko iho meni punaisille läiskille ja poika alkoi yskiä ja aivastella. Läppäsin hätäpäissäni kutsunappia ja hoitaja tulikin samantien ja selitti että joskus trombosyyteistä voi tulla voimakas reaktio. Trombosyytit pistettiiin seis ja Limu sai antihistamiinia suoraan keskuslaskimokatetriin. Mitttailtiin sitten verenpaineita, happisaturaatiota, sykettä ja hengitystiheyttä ja päivystävä lääkäri kävi tsekkaamassa ja totesi ettei nyt tarvitse antaa adrenaliinia (!). Mä olin että jahas. Tää kaikki siis kahdeksan aikaan illalla. No sitten ooteltiin porukalla että punaiset läiskät laskisi. Kympiltä ne oli jo poissa ja puoli ykstoista hoitaja tuli ajamaan meidät kotiin. Jännitystä elämään, kohta tarvii varmaan vanhemmatkin rauhoittavia...

Aamulla poika oli oma valloittava itsensä eikä allergisesta reaktiosta näkynyt jälkeäkään. Nyt ootellaan toimenpiteeseen pääsyä, arvioitu aika 12.30, mutta paas kattoen. Kurjaa tässä on se, ettei Limu ennen sitä saa syödä tai juoda mitään. Illalla joudun ehkä sit taas paistaan lettuja.

Taas uusia vanhempia osastolla, niitä tulee sillai tipottain. Uusia tuttavuuksia huoneessa 2, sekä jo eilen huoneessa 12. Olen kiitollinen aika monesta asiasta. Täältä kun löytyy aina niitä, joilla on asiat vieläkin kurjemmin. Limu pelailee Star Warsia, se on ihan superhyvä nyt jo, siitä tulee ehkä isona nörtti. Äitiä hymyilyttää, palaillaan. A-M